Joo joo, tiedän. Olen välillä todella ällö. 

Voin avata tätä hieman: kyseessä on kovapahvi/viilualustalle liimattu västäräkin kallo. 

Likimain 10  vuotta sitten törmäsin kesämökillä edesmenneeseen västäräkkiraukkaan. Uteliaisuuttani kiikutin vainajan muurahaispesään ja palasin viikkoa myöhemmin ihailemaan muurahaisten työn jälkeä. Ei ollut paljoa jäänyt jäljelle, mutta kaunis kallo löytyi vielä pesän likeltä. Keittelin kallosta viimeisetkin rippeet irti nuotiolla pienessä peltitölkissä, ja västäräkkivainaja on kulkenut mukanani muutosta toiseen puolen Suomen halki pienessä tulitikkulaatikossa. Arvasinhan, että sille olisi vielä käyttöä!

Kuriositeettinä mainittakoon, että kallo painaa tuskin grammaakaan. Hentoinen tuulenvire riitti nappaamaan sen käsistäni monta kertaa. Uskomatonta taituruutta luontoäidiltä.