Tein viikonloppuretken äitini luokse pahemman puoliskoni kanssa. Tarkoitus oli a) rentoutua ja b) tuoda viimeisetkin lelukuormani Turkuun pois äidin nurkista (kiitos kärsivällisyydestä, emoseni). Samalla reissulla poikkesimme Forssassa kuuluisassa Nukkekoti ja Lelu-kaupassa noutamassa Forssan lelumarkkinoilta arvontavoittona saamani nukketalon. Sieltähän sitä tavaraa sitten pukkasi:

Valtavan kokoinen kuusihuoneinen nukketalo tapetteineen ja huonekaluineen! Leukani loksahti lattiaan nähdessäni paketin eikä kiitoksille löydy loppua. Ei tähän perheeseen ole koskaan voitettu mitään noin arvokasta. Painoa koko paketilla on jotakuinkin 17 kiloa. Onnikertoimeni maksimoituivat, ja hihittelin itsekseni koko viikonlopun. Jatkan edelleen leveällä virneellä luultavasti aika pitkään.

 

Ja sitten on näitä muita nukkekoteja: 

Lundby on ollut useamman vuoden säilössä kostealla ja kylmällä ullakolla, ja pientä homevauriota löytyy jo. Ei tarvitse erikseen tuunata pintaa kuluneeksi. Seinillä on tarroja ja revittyjä tapetteja, ikkunat kupruilevat, lattioista pilkottavat saumat, ovenkahvoja puuttuu ja verhot on teipattu seinään kiinni. On tätä kyllä rakastettukin. 

 

Tässä tämä pienenpieni Blue Box, johon löytyi melkoinen kasa autenttisia muovikalusteitakin. Aika hapokkaassa kunnossa, mutta kyllähän tuo ihan hauska pikku kuriositeetti on näiden muiden mökkien rinnalla. Eiköhän se pesulla/muulla pintakäsittelyllä parane.

Alla koko kokoelma: 

Tässä kohtaa alkoi todellisuus iskeä. Olen nyt jo vallannut pahemman puoliskoni hyllystä melkoisen osan itse rakennetulle nukketalolleni. Mihinkä hittoon nämä laittaisi?! Ponitalli ei onneksi ole jäämässä meille, sille haetaan parempi koti keräilijän kotoa. Mutta tällä hetkellä vaikuttaa siltä että vaihtoehtoina on joko isomman kodin hankkiminen tai nukkekotien varastoiminen ullakolle "toistaiseksi". Minä äänestän isompaa kotia!